Bangkok Enkelten kaupunki, Idän Venetsia – osa 2b Yksin Bangkokissa

Päästyäni takaisin hotellille, olin hyvällä tuulella ja vähän liian levoton menemään nukkumaan. Kävin hakemassa hotellin ravintolasta yhden Singha oluen ja istuin huoneeseeni juomaan sitä ja kirjoittelemaan matkapäiväkirjaani. Melko nopeasti minulle tuli todella huono olo. Ajattelin, että olen syönyt liikaa ja oluen juonti vain pahensi asiaa. Päätin, että on aika mennä nukkumaan. 

Yöllä heräsin todella etovaan oloon. Juoksin vessaan ja vatsani oli aivan sekaisin. Yritin tyhjennyksen jälkeen mennä uudelleen nukkumaan mutta kävin vielä kaksi kertaa ripuloimassa. Nukkuminen oli todella levotonta. Vielä aamullakin olo oli huono ja noustuani ylös, jouduin heti ensimmäiseksi juoksemaan vessaan oksentamaa. Eipä ainakaan tarvinnut ajatella aamiaista, sillä syöminen ei todellakaan ollut mielessä. Muistin eilisen mango sticky ricen ja likaiselle pöydälle pudonneen mangon palan. En olisi saanut syödä sitä. Olin saanut jonkun vatsapöpön. 

Puin verkkaisesti päälleni ja lähdin aurinkolasit silmillä ulos. Kävelin hitaasti lähimmälle apteekille. Thaimaassa saa erittäin hyvät rohdot apteekkareilta. Vatsapöpön iskiessä, ei ole laikaan pakollista käydä lääkärissä. Selitin englanniksi ja elekielellä, mistä on kyse. Minulle määrättiin pillereitä ja annettiin ohjeet niiden syömiseksi. 

Matkalla takaisin hotellille näin tien vieressä miehen ompelukoneen kanssa. Hän ompeli koneellaan kenkiä. Muistin välittömästi Mae Hong Sonissa rikkoutuneen sandaalini. Kävin hakemassa kengän hotellilta ja kysyin elekielellä mieheltä, pystyykö hän korjaamaan sen. Onnellinen hymy levisi miehen kasvoille, kun hän selvitti minulle, että se maksaa 40 THB eli suunnilleen yhden euron. ”Sovittu”, sanoin. Enkä ole koskaan ennen tai sen jälkeen saanut yhtä hyvää palvelua ja käsityötä. Mies tikkasi kenkäni uuden veroiseksi. Oli minun vuoroni hymyillä leveästi, kun sain kengän takaisin. ”Khop khun khaa”, sanoin miehelle hymyillen. Se tarkoittaa kiitos. 

Päätin temppuilevan vatsani ja huonon oloni vuoksi ottaa rauhallisesti. En kuitenkaan voinut kuvitellakaan jääväni hotellille makailemaan. Niinpä lähdin hyvin rauhalliseen tahtiin kävelemään Lumphini puistoa kohti. Päästyäni perille, jouduin ensimmäisenä etsimään vessan. Lopulta istuin penkille katselemaan kauniita istutuksia ja nauttimaan puiston tunnelmasta. Olo oli melko heikko, enkä uskaltanut syödä mitään. Vettäkin nautin vain silloin tällöin pienen kulauksen. 

Lumphini puisto on kaunis keidas keskellä Bangkokia

Huonon oloni vuoksi istuin vain penkillä ja nautin puiston rauhasta

Puisto oli kuitenkin kaunis ja ilma lämmin. Hetken kuluttua sain seuraa. Vanha kävelykepin kanssa kävelevä brittimies kysyi, voiko istua viereeni. ”Tottakai”, vastasin. Mies kertoi, että on asunut Thaimaassa thaimaalaisen vaimonsa kanssa jo 30 vuotta. Heidän kotinsa oli jossain kauempana Bangkokista, mutta mies oli pääkaupungissa lääkärireissulla. ”Vanhuus ei tule yksin”, hän sanoi, mutta jatkoi heti perään ”Olen onnellinen, koska olen elänyt hyvän elämän”. Niin minäkin haluan voida sanoa. 

Sain miehen kanssa jutustelusta uutta energiaa ja päätin koettaa mennä China Towniin alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti. Kävelin ensin lähimmälle skytrain asemalle ja ajelin sitten huippunopealla ilmajunalla Tha Sathon jokisatamaan. Siellä oli huima ruuhka, mutta onnistuin saamaan lipun jokilaivalle. 

Tiesin, että China Townin laituri on Tha Ratchawong, mutta jäin jo edellisellä laiturilla pois Thaimaa oppaani innoittamana. Halusin etsiä River View Guesthousen tai oikeammin sen kattoterassin. Kyselyjen jälkeen se löytyikin. Olin todella poikki, kun pääsin perille ja jouduin tietenkin menemään ensimmäisenä vessaan. Olo oli toivoton. ”Eikö ne pillerit voisi jo alkaa tehota?”, muistan ajatelleeni. 

Istuin terassille. Onneksi lisäkseni paikalla oli vain yksi pariskunta. Rauhoittava näkymä joelle teki minuun vaikutuksen. ”Tähän on hyvä jäädä lepäämään”, ajattelin. Tilasin sokeroitua appelsiinimehua ja vettä. En ollut syönyt mitään, joten tarvitsin energiaa. Join mehua varmaan tunnin. Mahassa tuntui kiertävän, mutta ei kovin pahasti. Uskalsin kysyä tarjoilijalta hedelmiä. Hetken kuluttua minulle tuotiin suuri vadillinen kylmiä, kuorittuja ja paloiteltuja hedelmiä. Söin niitä palan kerrallaan. Kun vati oli puolessa välissä, otin ihan rehellisesti lyhyet päiväunet pöydän äärellä. Lopulta sain kuin sainkin syötyä hedelmät ja mehun. Olin istunut terassilla todella kauan, mutta oloni oli nyt huomattavasti parempi. 

Skytrain asemat ovat moderneja ja toimivia. 

Kattoterassin rauhassa yritin saada juotua sokeroitua tuoremehua ja vettä.

 Näkymät olivat upeat ja rauhoittavat. Uskalsin jopa nukahtaa hetkeksi pöytääni.

Olin jo ajatellut, että ehkä on sittenkin parempi lähteä hotellille lepäämään. Kun oloni oli kuitenkin huomattavasti parempi, päätin lähteä tutkimaan China Townia ja ostamaan sen jälkeen silmälaseja. China Town on villi paikka. Kaiken maailman metallipajoja ja muuta rojua oli yllin kyllin. Jossain siellä seassa ihmiset istuvat pöydän äärellä syömässä. Monissa paikoissa paloivat tulet portin pielessä. En ollut varma liittyikö se lähestyvään kiinalaisten uuteen vuoteen, vai poltetaanko tulia ihan aina.  

China Townin villiä tunnelmaa

Perheet lounastivat kaiken touhun keskellä yhdessä

Lounasta olisi saanut myös katukeittiöistä

Hedelmiä ja muita herkkuja

Etualalla on Durian myyjä. Aasialaiset ovat hulluna tuohon todella
pahan hajuiseen hedelmään. Joskus sitäkin on uskallettava maistaa,
vaikka otellille sitä ei yleensä saa viedä kammottavan hajun vuoksi.

China Townissa on värikastä

Löysin lopulta kapeiden kujien jälkeen China Townin pääväylät. Näin kultakauppoja toisensa perään ja tunsin suitsukkeiden sekä eksoottisen ruuan tuoksun nenässäni. Kojuissa oli kaupan vaikka minkälaista syötävää ja myös monenlaista rihkamaa. Minulla oli vähän nälkä, mutta en uskaltanut edelleenkään syödä mitään. Käveltyäni aikani otin moottoripyörätaksin ja ajelin sen kyydillä MBK-centeriin. 

Pyörin aikani jättiostoskeskuksessa, kunnes löysin tarkoituksiini sopivan pienen optikkoliikkeen. Myyjänä siellä oli avulias ja mukava nuori thaityttö. Hän auttoi minua valitsemaan aurinkolasit, jotka saisin vahvuuksilla. Lisäksi sovimme, että molempiin mukanani oleviin silmälaseihin vaihdettaisiin uudet linssit. Huono puoli asiassa oli se, että saisin valmiit lasini vasta kahden päivän päästä ja silloin olisin jo Samuilla. Tyttö lupasi yrittää, että ainakin aurinkolasini valmistuisivat jo seuraavaksi päiväksi. 

Tyytyväisenä lähdin ostoskeskuksen seitsemännen kerroksen valtavan suureen nettikahvilaan lukemaan sähköpostejani ja uutisia koti-Suomesta. Sinne voi ostaa haluamansa mittaisen kortin, joka on voimassa 30 päivää. Koska olin tulossa takaisin Bangkokiin parin viikon kuluttua, ostin kolmen tunnin kortin ja säästin osan ajasta seuraavaan kertaan. 

MBK-center on Bangkokin vanhimpia ostoskeskuksia

Liukuportaita jättimäisessä keskuksessa riittää

Ihmisiä on aina paljon ja tunnelma sen mukainen

  

Kuninkaan kuva on ripustettu kunniapaikalle MBK-centeriin

Päivä oli jo pitkällä eikä minun ollut tarvinnut pitkään aikaan käydä vessassa. Ajattelin lähteä viidennen kerroksen ruokatorille tutkimaan josko uskaltaisin jo syödä jotain. Sisällä kauppakeskuksessa olevalta torilta voi ostaa lähes minkämaalaista ruokaa tahansa. Tyypilliseen tapaan alueen ”lippuluukulta” ostetaan ensin kuponkeja, jotka käyvät maksuvälineinä ruokakojuissa. Käytäntö on hygieeninen, sillä ruuanlaittajien ei tarvitse olla kosketuksissa rahan kanssa. 

Positiivista oli, että ruoka tuoksui nenääni hyvältä, myös annokset näyttivät houkuttelevilta, mutta vaikuttivat olevan valtavan suuria. Katselin thaimaalaisia, japanilaisia, intialaisia, kiinalaisia ja monia muita ruokia. Lopulta päädyin pieneen egyptiläiseen kanatortillaan sekä hedelmämehuun. Ruoka täytti vatsani kokonaan ja tunsin siellä epämääräistä liikehdintää. Pelkäsin jo pahinta, mutta onneksi ruoka pysyi sisälläni. Olo alkoi olla jo lähes normaali. 

Päivä oli ollut pitkä, joten päätin lähteä hotellille lukemaan kirjaa. Tuk-tuk kuski ajoi kuin raivopää ja sain pidellä lujasti kiinni pysyäkseni kyydissä. Hurja kyyti unohtui nopeasti. En ehtinyt lukea kirjasta puoltakaan sivua, kun jo nukahdin yöunille vaikka kello oli tuskin yhdeksän illalla. Nukuin todella hyvin ja heräsin aamulla pirteänä kuin peipponen. Vatsakipu ja huono olo olivat kokonaan pois. Päätin kuitenkin syödä vielä ainakin yhden päivän saamiani lääkkeitä. 

Hotellin pihalla oli tuk-tuk-kuski, jonka kyytiin hyppäsin ja ajelin katsomaan miltä näyttää Emporium ostoskeskus. Joko en ollut yhtään shoppailutuulella tai sitten pyörin täysin väärissä kaupoissa, mutta en löytänyt keskuksesta mitään sopivaa. Siellä oli huippukalliita putiikkeja, joissa käsilaukkujen hinnat lähentelivät 1000 euroa. Halvempienkin kauppojen hinnat tuntuivat korkeilta verrattuna MBK-centeriin. Lähdinkin sitten sinne ostoksille ja hakemaan lasejani. 

MBK-centerin vieressä on kaksi muutakin jättiläisostoskeskusta. Ajattelinkin tutustua myös Siam Paragonin ja Siam Centerin tarjontaan. Ihan ensin menin nauttimaan myöhäistä ja epäterveellistä aamiaista jäätelöbaariin. Ihan vain sen kunniaksi, kun pystyin taas syömään normaalisti. Istuin ikkunan viereen, jotta pystyin katselemaan ulos samalla kun kirjoittelin päiväkirjaani. Näin kuinka aivan yhtäkkiä sadepisarat alkoivat kastella laatoitettua siistiä aukiota, joka oli koristeltu kiinalaisin punaisin paperikoristein. Oli siis hyvä päivä jatkaa kiertelyä ja shoppailua sisätiloissa. 

Siam Paragon on MBK-centeriä uudenaikaisempi

Suihkulähteet ja pienet vesiputoukset ottavat  Siam Paragonin vieraat vastaan

Kiinalaisen Uudenvuoden kunniaksi vastassa oli myös lohikäärme

Siam Paragon on hienostuneempi ja myös kalliimpi, kuin MBK-center, mutta viihdyin siellä erinomaisesti. Ostoskeskuksesta toiseen pääsee liikkumaan katettuja ilmastoituja käytäviä pitkin. Pysyin siis sisätiloissa useampia tunteja ja kiertelin erilaisia kauppoja. Tietenkin mukaani tarttui ostoksiakin tuliaisiksi kotiin ja itselleni loppumatkaa varten. Välillä kävin tutkimassa tilannetta ulkona. Sade jatkui taas pienen tauon jälkeen. 

Lähdin siis etsimään ruokapaikkaa Siam Paragonista. Koko pohjakerros on pyhitetty ruualle. Sieltä löytyy vaikka minkälaisia vaihtoehtoja syödä paikan päällä tai ostaa ruokaa mukaan. Päädyin tällä kertaa italialaistyyppiseen ravintolaan, sillä olin syönyt lähes joka päivä kahden viikon ajan thairuokaa. Pasta Carbonara toi mukavaa vaihtelua ruokavaliooni. Tosin en ole koskaan ennen nähnyt kyseisessä annoksessa yhtä paljon lihaa. Hyvää se kuitenkin oli. Juomaksi otin Piña Colada-vichyn. Siitä tulikin välittömästi uusi suosikkini. Kupliva vesi oli höystetty kookoksen ja ananaksen makuiseksi. Voisinpa juoda sitä taas. 

Söin todella lihaisaa pasta carbonaraa

Ravintolamaailma Siam Paragonin pohjakerroksessa on erittäin viihtyisä

Vatsa täynnä lähdin vielä jatkamaan ostoskierrostani. Lopulta tulin MBK-centeriin ja hain uudet aurinkolasini optikkoliikkeestä. Kylläpä ne olivatkin kivat! Myyjätyttö oli edelleen todella mukava ja päätin kysyä häneltä neuvoa. ”Haluaisin leikkauttaa hiukseni. Mistä löytäisin hyvän paikan sitä varten?”. ”I know, come with me”, tyttö sanoi välittömästi. Lähdin seuraamaan häntä. Kuljimme toiselle puolelle taloa, josta löytyi paljon basaarimaisia kauppoja. Käännyimme monesta mutkasta ja olin jo aivan sekaisin, mutta seurasin kiltisti perässä. 

Tyttö johdatti minut oikein modernin näköiseen kampaamoon. Meitä tuli vastaan nuori thaimies, jolle tyttö selitti jotain. Mies ei puhunut lainkaan englantia. Tyttö kysyi, ”Do you want new model and wash?” ”Kyllä, kyllä haluan, että hiukseni myös pestään, mutta uutta mallia en tarvitse. Riittää kun hiuksiani lyhennetään joka paikasta vähän.”, vastasin englanniksi. Taas tyttö ja mies puhuivat keskenään. 

”Hiusten pesu ja leikkaus maksaa 250 THB”, tyttö tulkkasi.

”Hyvä on, otan sen”, sanoin. 

Tyttö toivotti minulle vielä onnea ja palasi takaisin optikkoliikkeeseensä. 

Mies pyysi elekielen avulla minua riisumaan kenkäni. Tottelin taas kuuliaisesti. Hän johdatti minut verhon taakse, jossa oli hierontapöydän näköisiä sänkyjä. Mies ohjasi minut makaamaan selälleni ja pyysi nousemaan niin ylös, että pääni roikkui jonkinlaisen niskatuen varassa. Sitten alkoi hiusten pesu. Se olikin todella rentouttavaa. Makasin selälläni mukavassa asennossa silmät kiinni ja kampaaja pesi hiuksiani ja hieroi päänahkaani. Samalla hän hieroi niskojani ja koko käsivarret ja kädet sormenpäitä myöden. Olisin voinut maata siinä vaikka kuinka kauan. 

Seuraavaksi käärittiin pyyhe kosteiden hiusteni suojaksi ja mies johdatti minut parturituolin ääreen. Hän kampaili hiuksiani ammattimaisesti, vaikka huomasin hänen ihmettelevän vaaleita hiuksiani. Luulen, ettei hän ollut ennen leikannut muita kuin thaimaalaisia hiuksia. Elekielen avulla pääsimme sopimukseen, paljonko hiuksistani leikattaisiin. Lopputulos oli oikein hyvä, vaikka föönaus tuntuikin vanhanaikaiselta. Miestä selvästi jännitti reaktioni, kun hän ojensi pienen peilin, jonka avulla näin hiukseni takaa päin. Jännittynyt hymy muuttui rentoutuneeksi, kun ilmaisin tyytyväisyyteni leikkaukseen. Maksoin laskun ja lähdin jatkamaan matkaa jälleen yhtä mukavaa kokemusta rikkaampana. 

Ajoin skytrainilla ensimmäisenä Bangkokin iltana löytämääni kauneushoitolaan. Olin ostanut uusille pienille ystävilleni lahjat ja kävin viemässä ne heille. Tyttö sain strassein koristellun perhosrintaneulan ja poika laservalolla varustetun avaimenperän. Lapset tykkäsivät lahjoista ja minäkin tulin todella iloiseksi heidät nähtyäni. Juttelimme ja nauroimme pitkään. Minä vaihdatin samalla varpaiden kynsiin uudet kynsilakat ja otin käsiin manikyyrin. Olin sitten sen puolesta valmis lähtemään rantalomalle Etelä-Thaimaahan. Lapset alkoivat olla jo valmiita yöpuulle, joten toivotin heille hyvät yöt ja lähdin jatkamaan matkaa. 

Pienet ystäväni alkoivat olla jo väsyineitä

Niinpä toivotin heille hyvää yötä
 ja lupasin tulla uudelleen parin viikon kuluttua.

Kello oli jo melko paljon, enkä ollut edes pakannut, vaikka aamulla piti lähteä jo kukonlaulun aikaan lentokentälle. Niinpä sitten hurautin taas moottoripyörätaksilla hotellilleni ja päätin syödä jotain pientä hotellin omassa ravintolassa. En voinut vastustaa friteerattuja banaaneja, joita söinkin ihan liikaa. Maku oli taivaallinen ja tuore hedelmäshake kruunasi annoksen. 

Kello oli jo yli puolen yön, kun pääsin suihkun jälkeen lopulta pakkaamaan. Nukkuminen jäisi taas todella vähiin, sillä herätyskello piti laittaa soimaan klo 3.30. Ehtiihän sitä sitten taas nukkuakin ajattelin. Olihan suuntanani Koh Samui, jossa tarkoitukseni oli vihdoin myös levätä ja ottaa aurinkoa. Ne tarinat ovatkin sitten taas jo ihan omat juttunsa.


Olen julkaissut aikaisemmin tähän liittyneitä kirjoituksia:

Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille jatkomatkakertomuksessa

osa 1 Bye Bye busy life
osa 2a Chiang Mai hurmasi minut

osa 2b Chiang Mai hurmasi minut 
osa 3  Polkupyörällä Makumaahan

osa 4 Polkupyöräily itkettää, naurattaa ja laulattaa 

osa 5 Takaisin Chiang Maihin
osa 6 Mae Hong Son Uinuu ja Yllättää

Ja Bangkok Enkelten Kaupunki, Idän Venetsia juttusarjassa:
1a Kuuma, Kuumempi, Kuumin
1b Kuuma, Kuumempi, Kuumin
2a Yksin Bangkokissa