¡Viva España! – Madrid Valloittaa osa 1 – Ensitunnelmia ja Kohtaamisia

Silloin oli Juhannusaatto elettiin vuotta 2008 ja rakkaassa kotimaassamme säätila oli tympeän painostava ja pilvinen. Tuijottelin lentokoneen ikkunasta ulos ja odotin sateen alkamista. Lentoni oli määrä lähteä minä hetkenä hyvänsä rullaamaan kiitoradalle. Tällä kertaa määränpääni olisi Madrid. En ollut käynyt siellä ennen, mutta olin jo kovasti ihastunut espanjalaiseen tunnelmaan aikaisempien Kataloniaan ja Andalucíaan tekemieni matkojen perusteella. 

Mietin pääsenköhän Madridissa vihdoinkin maistelemaan niitä ihan aitoja churroja? Entä kuinka viihtyisin Manner-Espanjassa keskellä kuuminta kesää? Ajattelin myös kielitaidottomuuttani. En ollut tuolloin vielä alkanut opiskella espanjan kieltä. Huolenaiheet unohtuivat, kun tunsin selkäni liimaantuvan istuimeen keskipakovoiman ansiosta. Maisemat vilisivät ohitse koneen kiihdyttäessä vauhtia ja pian nousimme pilvien yläpuolelle.

Härkä on edelleen Espanjan tunnus

Vajaan neljän tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Madridiin Barajasin lentokentälle. Aurinko oli jo painunut mailleen ja ilta oli lämmin kuin linnunmaito. Sain laukut nopeasti, vaikka Barajas on todella suuri kenttä.

Kiiruhdin metrolle, joka lähtee lentokentältä. Vain harvassa paikassa pääsee yhtä kätevästi lentokentältä kaupungille. Metrolippu maksoi kaksi euroa. Maksaessani sen sain mukaani metrokartan ja ohjeet miten pääsen haluamalleni asemalle. Olin jo kotona tutkinut, että edullinen hostellini sijaitsee lähellä Plaza de España metroasemaa. Helppo homma, metroa piti vaihtaa vain kerran päästäkseni perille.

Plaza de Españalla solisee kaunis suihkulähde

Kipusin laukkuineni maan pinnalle metrotunnelista. Ilta oli jo pitkällä ja olin väsynyt, mutta se ei haitannut. Plaza de Españan suihkulähde solisi kauniilla aukiolla. Paikalliset olivat sankoin joukoin liikkeellä. Olihan illallisaika ja espanjalaiset syövät kesäaikaan paljon ulkona. Madridin tunnelma, lämmin ilta, itsevarmat, mutta rennot kaupunkilaiset, kaunis espanjan kieli ja asfaltin tuoksu saivat hymyn huulilleni. 

Lähdin rullaamaan laukkujani kohti majapaikkaa. Gran Vía on vilkas katu, jota reunustaa molemmin puolin jalkakäytävät. Jouduin välillä taiteilemaan laukkujeni kanssa, päästäkseni jalkakäytäville pystytettyjen terassien ohi. Ihmiset istuivat terasseilla parhaat päällään ja viinipullot pöydissä. He olivat niin keskittyneitä toisiinsa, etteivät edes huomanneet yrityksiäni ohittaa terassia matkalaukkujen kanssa. Voin vain ihailla espanjalaisten läsnäolon taitoa, sitä kuinka he nauttivat toistensa seurasta sulkien kaiken muun ulkopuolelleen. Viereisellä tiellä autot ohittelivat toisiaan ja tööttäilivät mennessään, mutta se ei illallistajia haitannut. He keskustelivat vilkkaasti, maistelivat ruokia toistensa lautasilta ja kilistelivät nauraen lasejaan yhteen. Lumouduin katsellessani heitä ja taisin jo heti silloin rakastua Madridiin.

Vilkkaan Gran Vía-kadun varrella on paljon ravintoloita

Hostal Santillan huone oli pieni, mutta sievä ja siisti

Hostelli oli lähellä. Sain huoneeni, joka oli pieni, mutta sievä. Vaihdoin nopeasti vaatteet ja siistiydyin vähän. Sitten olikin aika lähteä etsimään ruokapaikkaa. Halusin kävellä vähän kauemmas, jotta näkisin kaupunkia enemmän.

Löysin jonkun aikaa käveltyäni terassin, jossa oli useita tyhjiä pöytiä. Tein virheen, mihin ei koskaan pitäisi sortua, kun istuin lähes tyhjälle terassille parhaaseen illallisaikaan. Olin kuitenkin nälkäinen ja väsynyt, joten annettakoon tuo virhe anteeksi. Ilta oli ihana ja tilasin ensimmäiseksi lasillisen sangríaa ja vesipullon. Odottaessani juomia aloin selata ruokalistaa. Kaikki oli espanjaksi.

Poika toi suuren tuopillisen sameaa juomaa ja pienen lasipullollisen vettä. Maistoin suurin odotuksin aitoa espanjalaista sangríaa pillillä. Se ei ollut hyvää, vaan jopa hieman kitkerää. Kysyin englanninkielistä ruokalistaa, mutta poika vain nosteli tylsistyneen näköisenä hartioitaan. Ei kai auttanut muu kuin tilata. Tarjoilija ei osannut englantia, mutta näytteli lopulta pyynnöstäni sormella listalta ruokia, joita kannattaa maistaa. Tai niin sen ainakin ymmärsin. Lopulta tilaus oli tehty, enkä minä ainakaan tiennyt lainkaan mitä tuleman piti.

Sekoittelin pillillä sangríaa ja huomasin, että lasin pohjalla oli paksusti sokeria. Sekoittelu sai sokerin liukenemaan juomaan ja sen maku parani huomattavasti. Päätin, että en pilaa hyvää tunnelmaani, vaan nautin kauniista kesäillasta. Kaivoin päiväkirjani esiin. Katseeni halusi kuitenkin tutkia ympäristöä. Kiinnitin huomiota lähikadun kulmilla notkuviin vähäpukeisiin tyttöihin. Olinko tullut epähuomiossa jollekin punaisten lyhtyjen alueelle? En ole siitä ihan varma vieläkään. Tytöt eivät näyttäneet tyhjäkatseisilta ammattilaisilta, joita olin nähnyt Amsterdamissa. Paremminkin nämä olivat teinejä, joiden pukeutuminen oli mennyt vähän överiksi.

Vihdoin sain myös ruokaa. Lautaselta minua tuijotti ohueksi hakattu porsaan leike ja kasa löysiä ranskalaisia. Liha oli sitkeää ja perunat mauttomia. ”Ekan illan huonoa tuuria”, ajattelin ja päätin edelleen pysyä hyvällä tuulella. Kohta poika kantoi pöytääni valtavan kokoisen espanjalaisen perunamunakkaan. ”Ei ei, en minä sitä enää ole tilannut”, kauhistuin ja pyörittelin päätäni. Poika nosteli taas hartioitaan ja vei munakkaan pois. Vasta seuraavana aamuna älysin, että olin kuitenkin loppulaskussa maksanut myös munakkaan.

Viimeistelin juuri illallistani, kun viereeni tuli vanhempi mies soittamaan haitaria. Rehellisesti sanottuna soitto jopa hiukan häiritsi minua. Hymyilin silti miehelle kohteliaasti. Juuri kun otin kynän käteeni kirjoittaakseni tunnelmia ylös, loppui haitarin soitto. Olin tyytyväinen, kunnes tajusin, että mies seisoo edelleen vieressäni käsi ojossa. Hän halusi viihdyttämisestäni rahaa. Vähän meinasin jo tuohtua, mutta muistin jälleen päätökseni pysyä hyvällä tuulella. Niinpä kaivoin miehelle euron ja jatkoin kirjoittamista.

Siemailin viimeisiä sangrían loppuja, kun odottelin vaihtorahoja juuri maksamastani laskusta. Suunnittelin, että kävelen vielä pienen lenkin ennen kuin lähden nukkumaan. Tarjoilija lähestyi minua jo vaihtorahojen kanssa, kun viereeni parkkeerasi tällä kertaa viulun soittaja. ”Ei kiitos”, kiiruhdin estelemään. Viulumies ei kieltoja kuunnellut vaan alkoi soittaa. Onneksi sain vaihtorahani ja pääsin lähtemään.

Kävelin Madridin keskipisteenä pidetylle Puerta del Solin aukiolle. Kello oli jo paljon ja kaupunki alkoi hiljentyä. Viimeisetkin illallistajat kiiruhtivat koteihinsa. Puerta del Sol oli lähes kokonaan remontissa. Joka paikkaan oli pystytetty rumia seiniä, joiden sisäpuolella remonttimiehet saattoivat tehdä töitään rauhassa. Myöhään illalla heitäkään ei luonnollisesti näkynyt. 

Puerta del Sol aukion patsas ja kohtauspaikka

Minäkin päätin lähteä kävelemään kohti hostellia. Kyllä uni jo maistuisikin. Valitsin suuntavaistoni perusteella kadun ja toivoin, että pääsen sitä pitkin takaisin Gran Víalle. Kuljin autiota kävelykatua mm. El Corte Inglés tavaratalon ohi. Kadun kulmaan päästyäni maisemat eivät näyttäneetkään tutuilta ja aloin epäillä reittiäni. Päätin kaivaa kartan esiin. Samaan risteykseen osui kartan kanssa myös nuori pitkä mies. 

Hänkin oli ensimmäistä iltaa Madridissa, joten jouduimme miettimään oikein tosissamme, ennen kuin paikansimme itsemme kartalle. Selvisi, että olemme menossa ainakin jonkun matkaa samaan suuntaan. Niinpä lähdimme kävelemään ja jutustelimme samalla mukavia. Poika kertoi olevansa Hollannista. Kun hän kuuli, että olen suomalainen, kaartuivat hänen suupielensä hymyyn. ”Jari Litmanen is from Finland as well.”, hän sanoi. Jari on tehnyt Hollannissa hyvää työtä ja niinpä saamme kaikki muutkin suomalaiset nauttia hollantilaisten arvostuksesta. 

Parin korttelin jälkeen saavuimme Gran Víalle ja nuori mies lähti omalle hostellilleen. Minä pääsin viimeinkin nukkumaan pieneen huoneeseeni. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta nukahdin iloisena siitä, että saisin seuraavana aamuna herätä uuteen päivään tutkimaan Madridin ihmeellisyyksiä. Seuraavan päivän tunnelmista ja kohtaamisista löytyy tarinaa täältä.

Aikaisemmin olen kirjoittanut Espanjasta juttusarjan Kataloniaa kahdessa viikossa:

osa1 – Salou ja Port Aventura
osa2 - Salou, Tarragone ja Reus
osa3 - Barcelona
osa4 - Kataloniasta Andorraan ja iltaristeilylle